Lomalla

IMG-20141219-WA0000

Joulu ja talvi oli ja meni. Ei ehkä kirjaimellisesti, mutta siltä ainakin tuntuu tällä hetkellä kun täällä on muutaman päivän ajan paistanu aurinko ja lämpöasteita ollut korkeimmillaan +12. Elämme lopun aikoja, sillä Tanjan lento takaisin Suomeen starttaa tiistaina,  ja sen kunniaksi ollaankin päätetty pistää vielä viimeinen turre-mode päälle ja kiertää paikkoja, joissa ei vielä ole käyty. Tänään pyörähettiin aurinkoisessa central parkissa ja revittiin hupia muun muassa ihmisistä luisteluradalla:

20141220_124912

Suunniteltiin käyvämme myöhemmin iltapäivästä maailmanpyörässä, mutta ajatuksen tasollehan tuo lopulta jäi. Ei meikäläisen kantti siinä maailmanpyörän juurella seistessä kestänykkään hypätä kyytiin, ihan niinku pelkäsinkin. 😀

20141220_142023

Koitettiin tänään myös metsästää tätä ehkä maailman söpöintä joulu-tramia, joka nähtiin yks päivä vilaukselta kun oltiin tulossa koulusta, muttei onnistuttu bongaamaan sitä tänä iltana.

Täällä muuten selvästi huomaa, että joulu on kesän ohella pahinta sesonkiaikaa. Tuntuu että joka nurkan takaa löytyy aasialaisia turisteja selfie stickit ojossa ja ollaan bongattu usiampi suomalainenkin. Se on hyvä se tunne aina kun tajuaa, että jossain viiden metrin säteellä on suomalaisia. Yhtäkkiä ei haluta sanoa yhtään sanaa ääneen, ettei vaan paljastais omaa oikeaa identiteettiään ja äkkiä pää kolmantena jalkana jonnekin väljemmille vesille. Myös se on hauskaa, miten suomalaisen vaan auttamatta tunnistaa jo kaukaa, mikä tavallaan on hyvä asia mutta mikä tarkoittaa myös sitä, että ollaan itse helppoja uhreja sisäänheittäjille ja kaupustelijoille esimerkiksi Vaci utcan kaltaisilla turisteille suunnatuilla alueilla.

Suurin osa vaihtareista on jo joko suunnannut, tai suuntaa kotiin joulunviettoon tänä viikonloppuna. Useimmat tulee/joutuu tulemaan kuitenkin takaisin joko välipäivinä tai viimeistään uudeksi vuodeksi, koska IBS:ssä lukukauden päättävät kokeet järjestetään vasta tammikuussa. Meillä Tanjan kans kävi kyllä hyvä munkki, kun tehtiin niin onnistuneet kurssivalinnat ettei meillä ole yhtään koetta tammikuussa. Me ollaan nyt siis lopullisesti lomalla, torstaina taputeltiin viimeiset kouluhommat ja heitettiin hyvästit IBS:lle. Ei tuu ikävä, jaettiin loppujen lopuksi aivan liian monta näkemyseroa meidän ja IBS:n käytäntöjen välillä. 😀

Koulun loppumisen kunniaksi palkittiin itsemme eilen käymällä kampaajalla. Katastrofin ainekset oli kyllä vahvasti läsnä, mutta kaikista kommunikaatio-ongelmista huolimatta vältyttiin painajaiselta. Jos on aikeissa mennä kampaajalle tai parturille Budapestissä, niin kannattaa ehdottomasti varautua näyttämään kuva halutusta mallista/väristä. Hintojensa puolesta se nimittäin enemmän kuin kannattaa, pulitettiin per naama värjäyksestä ja leikkauksesta naurettavat 36 euroa, eli jotakuinkin kolmasosa Suomen hinnoista.

Unkarilaisesta terveydenhuollosta

Viime perjantaina mentiin viimein käymään meidän vuokraisännän omistamalla hevostilalla n. 50 km päässä Budapestistä. Akac-tanya on matkailutila, joka on suunnattu lähinnä suomalaisille ratsastusta harrastaville turisteille ja meidät oli kutsuttu sinne yhdeksi yöksi tutustumaan tilaan. Matka Újhártyan läpi Újlengyelin kylälle oli varsinainen aikamatka sata vuotta taakse päin ja tuntu sekä hassulta että oikein virkistävältä olla yhtäkkiä pois kaupungin valoista ja hälinästä ekaa kertaa muutamaan kuukauteen. Tanja ja Savannah, joka lähti kans mukaan, pääsivät ratsastamaan, ja munkin oli tarkoitus saada elämäni ensimmäinen ratsastustunti, mutta kohtalo puuttui peliin ja tulin sairaaksi perjantai-iltana.

20141121_103914

20141121_110753

Tanjalle oli lauantaiksi varattu hammaslääkäriaika sen Serbiassa lohjenneen hampaan takia ja oli kuulemma aika traumaattinen kokemus; ei yhteistä kieltä lääkärin kanssa ja kaikki välineet, jos niitä nyt oli ollenkaan, aivan alkeelliset. Ei ollu edes sellaisia perusjuttuja kuin sitä sylkyimuria (joka pitää suun kuivana ja estää kaikkien aineiden valumisen nieluun) vaan piti aina välillä sylkästä kuppiin ku siltä tuntu. 😀

Pääsin itekkin tällä viikolla tutustumaan unkarilaisiin lääkäripalveluihin flunssan jälkitautina tulehtuneen silmän takia. Tiistai-iltana, kun oltiin saatu itsemme ensinnäkin seikkailtua sairaalalle ja siellä päivystykseen, unkarilaisten sairaanhoitajien harkintakyvyn mukaan mun täytyi päästä yleislääkärin sijaan spesialistille ja meille tilattiin taksi minne lie 15 kilometrin päähän keskustasta. Harmittaa ettei tullu napattua yhtään kuvaa, mutta se sairaala minne me päädyttiin oli suoraan jostain kauhuelokuvasta. Vastaanottotiskin tyttö neuvoi meidät hyvin heikolla englannilla menemään hissillä neljänteen kerrokseen. Melkein koko sairaalarakennus oli ihan pimeänä ja siellä me sitten sinkoiltiin pitkin pimeitä käytäviä ihan hiljaisessa sairaalarakennuksessa ja koitettiin löytää edes jotain henkilökuntaa neuvomaan meidät oikeaan osoitteeseen. Onneksi löydettiin loppujen lopuks oikealle lääkärille, joka sentään puhui tyydyttävästi englantia, sain reseptin ja otettiin taksikyyti takaisin sivistyksen pariin. Mulla henkilökohtaisesti oli tämän kyseisen illan aikana ensimmäisen kerran oikeasti ikävä Suomeen.

Keskiviikkona käytiin oopperassa kuuntelemassa Tosca. Kirjaimellisesti kuuntelemassa, ei katsomassa, koska myynnissä oli enää halvimpia mahdollisia lippuja ja paikat oli sen mukaiset, ei nähty mitään näyttämölle. Pysyttiin silti juonessa mukana, kun seurattiin englanninkielistä librettoa ruudulta ja musiikkihan se on pääasia. Mulla ainakin iski aika paha oopperakärpänen ja tekis mieli mennä mahdollisimman pian uudestaan. Seuraavaksi meidän pitäis varmaan kuitenkin mennä katsomaan musikaalia, kun ei sellasta vielä olla ehditty käydä katsomassa.

Ooppera-sali:

20141126_185822

Yks todiste taas väittämälle unkari on maailman oudoin maa – Szkenguru. Kävellään kyseisen paikan ohi päivittäin ja ollaan aina mietitty mikä se on. Ovesta kurkistaessa se näyttää eläinkaupalta, mutta ulko-ovessa on muun muassa printtaus/skannaus-hinnastot, joten mentiin kyseiseen paikkaan kysymään voitaisiinko printata meidän oopperaliput siellä. Ensinnäkin koko paikka oli täynnä erilaisia terraarioita ja akvaarioita ja niiden välissä pari kopiokonetta, ja kun käveltiin sisälle niin työntekijät heitti siellä tikkaa keskenään. Tulostettiin meidän liput ja kun kysyttiin mitä se maksaa, niin ei kuulemma mitään. Oikiasti mitä?! Ei sitten maksettu mitään ja tultiin pöllämystyneinä takas pihalle. Hyvää liiketoimintaa.

Meidän makkarin pöydällä palaa joulu-tuoksukynttilä, juon tälläkin hetkellä jouluteetä ja myönnettäköön, että oon jo kuunnellu joululaulujaki. Tänään viimeisteltiin tämä meidän joulumaa ostamalla joulukalenterit:

20141127_140244

Tekis mieli kirjoittaa, että hyvää joulun odotusta mutta se ois jo vähän liikaa. Eli hyvää marraskuun viimeistä viikonloppua täältä Budapestistä, viszlát till next post!

Belgrad

Tästä tulee nyt varmasti pisin teksti tähän mennessä, mutta meidän Serbian reissu oli täynnä niin älyttömiä juonenkäänteitä, että se tarina ansaitsee jo tulla kerrotuksi. Ostettiin viime maanantaina junaliput Belgradiin, tarkotuksena matkustaa sinne to-pe välisenä yönä. Junamatka Budapestistä Belgradiin kestää noin kahdeksan tuntia ja päätettiin Tanjan kanssa varata paikat makuuvaunusta. Meno-paluu maksoi yhteensä 35 €.

Tiistaina kuultiin, että Serbiassa on meneillään jonkun sortin lakko, joten meidän reissu saattaisi mahollisesti peruuntua, eikä sen takia uskallettu vielä varata hostellia. Keskiviikkona meille kerrottiin, että päästään kyllä matkaan mutta meidän pitäisi matkata kahdella eri junalla. Vieläkään ei varattu hostellia, koska ei oltu varmoja meneekö koko reissu liian hankalaksi, miten esim. paluumatkan kanssa kävisi, jos ylipäätään päästäisiin lähtemään. Torstaina oli tietenkin pakko tehdä joku päätös, joten pidettiin neljän maissa kriisipalaveri ja tultiin siihen tulokseen, että lähdetään nyt kaikesta huolimatta ja varattiin hostellihuone kaikille meille kuudelle matkustajalle.

Kriisipalaverin jälkeen tultiin Tanjan kanssa kämpille, käytiin suihkussa ja pakattiin tavarat ja istuttiin odottelemaan lähtöä. Selailin kännykän kuvia ja aloin vähän tarkemmin tarkastella screen shottia meidän hostellin varausvahvistuksesta ja tadaaa.. se oli tehty vain yhdelle henkilölle kuuden hengen huoneesta. Onneksi tarvittiin ainoastaan yksi puhelinsoitto hostellin varanneelta henkilöltä ja hän sai vielä järjestettyä meidät loputkin samaan huoneeseen.

Lähdettiin liikkeelle vähän ennen kymmentä, oltiin Tanjan kanssa ensimmäisenä juna-asemalla, ja seuraavaksi tuli Savannah. Löydettiin Savannahin ja poikien vaunu, mutta meidän makuuvaunua ei yksinkertasesti ollut olemassa. Kaikista vaunuista juuri se numero 424 puuttui muiden vaunujen välistä. Kuultiin sivusta, kun joku nainen kysyi englanniksi samasta asiasta henkilökunnalta ja vastaus oli vaan olkien kohautus. Sinne meni 10 euroa taivaan tuuliin.

Junan piti lähteä klo 22:20 eikä poikia vieläkään näkyny, vaikka kello oli jo 22:19. Tässä vaiheessa oltiin jo niin stressissä ettei tietty miten päin ois oltu. Koitettiin viivyttää junan lähtöä parhaamme mukaan, mutta loppujen lopuksi piti vaa lannistua ja hypätä kyytiin. Oltiin jo ihan varmoja ettei pojat ehtiny, mutta onneksi ne kohta ilmesty toisesta päästä junaa, olivat kuulemma just ja just ehtineet hypätä lähimmän vaunun kyytiin. Kun ei siis makuuvaunua herunu, niin jäätiin istumaan muun porukan kanssa samaan vaunuun ja saatiin nauttia/kärsiä koko yö järjettömän kovaäänisen, slovakialaisen, jalkapalloa katsomaan matkustavan miesporukan seurasta. Heti kun ne kuuli, että ollaan suomalaisia, niin jostaki ilmesty Finlandia-pullo ja siten alkoi meidän matka Serbiaan. Tai niin me luultiin.

Serbian rajalla kävi ilmi, että yksi meidän seurueesta oli onnistunu unohtamaan passin, eikä siinä tilanteessa paljon auttanu anella, vaan tuomio oli maitojunalla takaisin Budapestiin. Loputkin pojat jäi kyydistä sen yhen onnettoman kaveriksi, ja yhtäkkiä meidän kuuden hengen porukka oli supistunu kolmeen ja oltiinki matkalla pelkästään tyttöporukalla. Päästiin ihme kyllä aikataulussa Belgradiin kello kuuden aikaan perjantai-aamusta ja suunnattiin rättiväsyneinä meidän hostellille, sillä ei oltu juurikaan saatu nukuttua junassa. Mainos: jos joskus suuntaatte Belgradiin, niin jos vaan mahdollista, menkää hostelli Bongoon. Aivan uskomattoman joustava ja auttavainen henkilökunta, täysin uudet ja siistit tilat, edullinen ja hyvällä sijainnilla. Paras hostelli, missä kukaan meistä on toistaiseksi ollu.

Nukuttiin hostellilla muutama tunti ja lähdettiin free walking tourille, joka oli meikäläiselle aivan uusi käsite ennen Budapestiin tuloa, mutta joka tuntuu olevan ihan standardi-käytäntö ainakin täällä päin Eurooppaa kaikissa isoissa kaupungeissa. En tiedä löytyykö Helsingistä, mutta joka tapauksessa free walking tour on siis ilmainen opastettu kävelykierros, joka kattaa tärkeimmät nähtävyydet ja kierroksen lopussa voi jättää omantunnon mukaan tippiä oppaalle. Oppaat ovat siis käytännössä vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta yhden kierroksen tipeistä kertyy kyllä helposti ihan kelpo palkka.

20141114_144016

20141114_150402

20141114_153548

20141114_154648

20141114_160403

20141114_161828

Walking tourin jälkeen ilmoitettiin itsemme saman järjestön järjestämälle pub crawlille, joka oli samana iltana. Lähdettiin hostellille keräämään voimia, jossa kuultiin että oltiin saatu meidän kuuden hengen huoneeseen seuraavaksi yöksi kämppäkavereiksi kolme espanjalaista reppureissaajaa. Tältä huoneen jakamiseltakin randomeitten kanssa oltaisiin vältytty, jos vaan koko alkuperäinen porukka olis päässyt Belgradiin asti.

Illan pub crawlin kohokohta oli paikallinen kafana eli perinteinen serbialainen baari, jossa soitetaan serbialaista musiikkia nupit kaakossa ja ihmiset tanssii aivan sekopäisesti. Alkuun meni vähän aikaa vaan tottua siihen huvittavaan näkyyn kun ihmiset tanssi pöydillä ja laulo täyttä kurkkua paikallisen musiikin tahtiin, mutta loppuillasta saatiin jo kehuja meidän heittäytymiskyvystä ja omattiin kuulemma jotain piileviä serbialaisia geenejä meidän pub crawlin vetäjien mielestä. Jeee, hyvä me!

Tupakansavuisessa ja hämyisässä kafanassa:

20141115_001117

Lauantaina päätettiin jäädä toiseksi yöksi samaan hostelliin, käytiin maksamassa respaan ja lähdettiin juna-asemalle tekemään varausta seuraavan aamun junaan.. joka oli peruttu. Elkää hyvät ihmiset koskaan ikinä luottako Serbian junaliikenteeseen. Meidän turhautuminen oli tässä välissä jo sitä luokkaa, että ei auttanu muu kun vain henkisesti varautua seuraavaan takapakkiin, koska sellaisen oli pakko olla tulossa, olihan meidän reissu kaikesta päätellen kirottu. Vaihtoehtoina oli lähteä joko sinä samana iltana, tai su-ma välisenä yönä, joka ei meidän aikatauluun oikein passannut, eli lähdettiin saman tien takaisin hostellille pyytämään, olisiko vielä mahdollista saada seuraavan yö rahoja takaisin. Saatiin puolet takaisin, mikä oli kyllä enemmän kun oltais odotettu tai edes ansaittu, jälleen kiitos äärimmäisen ihanalle Bongon henkilökunnalle.

Ehdittiin lauantai-iltana vielä onneksi käydä St. Markin kirkossa ja Nikola Tesla -museossa, joka oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen. Illallisen jälkeen haettiin vielä matkalaukut hostellilta ja suunnattiin juna-asemalle, josta meidän juna lähti klo 21:45 takaisin Budapestiä kohti.

St. Mark’s church:

20141115_154146

Valomiekkakamppailu Tesla-museossa:

20141115_180135

Belgradissa kaikki ihmiset oli tosi ystävällisiä ja voi sitä onnen tunnetta, kun meitä palveltiin joka paikassa englanniksi. Budapestin jälkeen tuntu huvittavalta kuinka iloseksi sitä voikaan tulla, kun kahvia ostaessa saa oikeasti kommunikoida asiakaspalvelijan kanssa, eikä ainoastaan saa kahvimukia törkättynä käteen ilman sen kummempia saatesanoja. Ilmatkin suosi suurimman osan ajasta ja kaikista epäonnisista sattumista huolimatta meillä oli tosi hauskaa ja päästiin pääosin yhtenä kappaleena kuitenkin takasin kotia. Pääosin siinä mielessä, että kirsikkana kakun päällä Tanjalla lohkesi hammas perjantai-iltana.

Midterm-paniikki

Terveisiä ultimaattisen kouluahdistuksen keskeltä! Joku varmaan siellä ruudun takana nyt miettii, että mitenkäs tämä on mahdollista, mehän ollaan vaan vaihdossa. Eihän tämä nyt ihan vastannut meidänkään käsityksiä erasmus-elämästä, mutta IBS:ssä oikeasti joutuu opiskelemaan. Midterm-viikko meneillään ja vaikka meillä onkin vaan yks koe, niin saman aikaisesti kaikki muut mahdolliset deadlinet puskee päälle, joten pinna meinaa olla vähän kiriällä. Onneksi Laura kävi täällä meitä viihdyttämässä viime viikonlopun, sattui juuri oikiaan väliin!

Käytiin perjantaina ekaa kertaa Szent Istvánin basilikan panorama-tasanteella. Hapotti aika pahasti kiivetä portaat ylös, mutta oli se sen arvosta:

20141107_141033

20141107_141041

20141107_141324

IMG-20141107-WA0021

(Btw huomatkaa kuin lämmin tänne taas tuli! +16 koko viime viikon. Takit roikkuu käsivarsilla)

Szent Istvánin jälkeen jatkettiin Laten kanssa turrekierrosta parlamenttitalolle ja Tane päätti sillä välin palata kämpille opiskelemaan ahkerasti, mitä en toki epäile ollenkaan.

Löydettiin Laten kans tollanen patsas, mutta se jäi kyllä epäselväksi ketä se esitti. Meistä se kuitenkin näytti iha Sibeliukselta, niin ristitiin se Unkarin Sibbeksi. Laura Sibben hellässä huomassa:

20141107_153501

Seuraava etappi oli niiiiin, niin kaunis Gellert-kukkula, joka on kyllä edelleen mun lempparipaikka Budapestissä. Käveltiin muuten tuona päivänä ihan sikana (mun Samsungin S Health näytti yli 18 000 askelta päivän päätteeksi, all time record!!) ja kun vielä puuskutettiin tonne ylös, niin oltiin oikeasti aivan hiestä märkiä.

20141107_165623

Seuraavana päivänä treenit jatku shoppailun merkeissä. Illasta lähdettiin taas Lauran kans liikenteeseen ja käveltiin Budan puolta Castle Hillille, käytiin kansallismuseolla ja Fisherman’s Bastionilla. Laura halusi ottaa kuvia, joissa ollaan ”koloissa”. Tässä nyt siis yksi kuva, jossa olen kolossa:

IMG-20141109-WA0002

Kolojen jälkeen löydettiin ihan sairaan hienot lakit. Olen hyvin ylpeä varsinkin omasta yhdennäköisyydestäni Martti Mielikäisen kanssa:

20141108_183846

Illasta päädyttiin vielä aina yhtä luotettavaan Morrissons 2:seen ja treenit jatkui tanssilattialla, melkoinen aktiviteetti-viikonloppu toisin sanoen. Tasanpainottaaksemme kuitenkin yhtäkkisiä, jopa liian terveellisiä elämäntapojamme, voin kuitenkin vakuuttaa, että jatkettiin ruokailutottumuksiamme kebabin ja muiden fast foodien parissa. Sunnuntaina taisin todetakin ruokamorkkiksissani, että kärsin ”fyysisen huonon olon aiheuttamasta henkisestä pahoinvoinnista”. Kun sitten aikanaan tullaan Tanjan kanssa Suomeen, niin eletään ensimmäinen kuukausi pelkillä smoothieilla. Paitsi ehkä yhdet palat majopitsaa voitais syödä..

Torstaina lähdetään viikonlopuksi seikkailemaan Serbiaan, mutta sitä ennen midtermit. Pitäkää peukkuja pystyssä!

Happy Halloween!

Ensimmäiset jouluvalot Budiksessa bongattu tänään, ei kai Suomessa sentään ihan vielä? Täällä näköjään alkaa joulun odotus saman tien kun halloween on ohi. Koitettiin perjantaina Tanjan kanssa ettiä kasvomaaleja useammastakin kaupasta, mutta ei löydetty, täytyi tyytyä luojan suomaan naamariin tänä halloweeninä. Vietettiin iltaa yhden erasmuslaisen kämpällä, muttei jatkettu muiden kanssa mihinkään baariin vaan tultiin suoraan törökin (török étterem = turkkilainen ravintola = kebutaivas) kautta kämpälle, koska oltiin päätetty lähteä lauantaiaamuna kymmeneltä ESN:n järjestämälle päiväreissulle Budapestin naapurikaupunkiin Szentendreen.

Happy halloween:

10485293_10152854140109479_5376123382658436004_n

Lauantai-aamu koitti meille siis klo 8:30. Molemmista tuntui siltä niinku oltais jääty katujyrän alle, mutta pakko oli nousta ylös ja lähteä tallustelemaan juna-asemalle, missä meidän oli tarkotus tavata muut. Kävi ilmi, että halloween (tai vaihtoehtoisesti hollywood, kuten kovin pätevästi lipsautin tässä yks päivä) oli imeny mehut suurimmasta osasta porukkaa, eikä meitä vaihtareita ollut minun ja Tanjan lisäksi ku kolme muuta ja loput porukasta oli joko ESN-tyyppejä tai muita opiskelijoita IBS:stä.

Szentendreen kesti junalla noin puoli tuntia ja opiskelijalippu sinne maksoi 155 forinttia, joka on siis 0,50 euroa.. Szentendre sijaitsee myös Tonavan varrella, Budiksesta vähän pohjoiseen, ja sen vanha kaupunki oli ehkä yksi söpöimmistä paikoista, missä ollaan koskaan käyty. Älyttömän vanhoja taloja, osa aivan kallellaan ja kapeita mukulakivikatuja. Ilma oli tosi kylmä koko päivän, mutta silti me kyllä nautittiin koko reissusta. Turreiltiin vaan ympäri kaupunkia ja syötiin muun muassa meidän ekat langosit. Alkuillasta kun tultiin takas kämpille, niin otettiin ensi töiksemme tirsat ja valmistauduttiin henkisesti illan kohokohtaan, joka oli business ethics-esseen kirjoitus.

Onnellinen Tanja langoksensa kanssa:

20141101_115033

20141101_122054

20141101_114005

Paikallinen julkkis eli security dog:

20141101_123209

Tänää käytiin ekaa kertaa elokuvissa ja arvatkaa paljonko maksoi leffalippu.. 3,90€. Ääääääääääääääääääää mää en kestä välillä tätä paikkaa. Aion käyä kattomassa joka ikisen tekstityksillä esitettävän elokuvan täällä ja vaikka kaks kertaa jos on tarpeeksi hyvä. Kun sitten joskus palaan Suomeen niin varmaan muutan mettään asumaan omavaraistaloudessa, kun en raaski ostaa ennää mittään sieltä ja kaikki hinnat tuntuu käytännössä ryöstöltä.

Hei hei Budiksen kesä!

Täällä tuli viime viikolla ihan yhtäkkiä yhdessä yössä tosi kylmä. Mulla ja Tanjalla on molemmilla edelleen kroppa aivan shokissa ja ollaan ulkona koko ajan ihan jäässä. Eilen meidän vuokraisäntä kävi laittamassa meille lämmöt päälle tänne kämppään ja nyt täällä meidän huoneessa on jo sitten vähän liianki kuuma. Oltiin ihan varmoja että meidän tuurilla tuo iänikunen masiina ei lähe ennää edes päälle, mutta kyllä siellä koko ajan näkkyy liekki palavan oikeen ilosesti.

Siinä se rumilus on:

20141029_211937

Sen lisäksi että täällä viileni ihan yhtäkkiä, niin koko viime viikon oli muutenkin harvinaisen ankiat kelit – tyypillisesti kesä loppui heti samana päivänä kun meille tuli tänne vieraita, joille ollaan hehkutettu viimiset puolitoista kuukautta kuinka ihanan lämmintä ja aurinkoista täällä aina on. Vettä sato useampana päivänä putkeen ja tuuli niin hyisesti, että vieläki karmasee aatella sitä. Kaiken lisäksi ollaan Tanen kaa ihan hermona semmosesta idioottimaisesta asiasta kuin kellojen siirto, joka on ehkä maailman turhin juttu. Kelloja siirrettiin siis viime viikonloppuna, ja täällä tuli jo sitä ennen aina yllättävän aikasin pimiä, hyvällä tuurilla ehdittiin koulusta kotia just ennen ku aurinko laski, mutta nyt täällä pimenee jo viideltä. Tuntuu ihan joltakin joulukuulta kun on kylmää ja pimiää, ja silti nyt on vasta lokakuun loppu.

Atte ja Henkka lähti siis eilen ja meillä oli tänään taas paluu arkeen. Iltapäivästä oli viiminen unkarin tunti Janosin johdolla, koska meillä vaihtuu opettaja ens viikolla. Janos oli saanu paremman pestin ja nyt vähän hirvittää, että millanen matami sieltä tulee kun on tähän asti päästy niin helpolla, harjoteltu ääntämistä ja laulettu joka tunti samaa laulua koska oikea ääntäminen on kaikkein tärkein osa unkarin kielen oppimista. Janos kerto meille 40 minuuttia Unkarin poliittisesta tilanteesta, juotiin pari palinka-shottia ja lähdettiin kocsmábaan eli siis pubiin keskustaan.

Janos ja demoni-oppilaat sievässä rivissä:

IMG-20141029-WA0004

Auf wiedersehen Wien!

20141017_114715

Terve mieheen!

Edellinen viikonloppu meni kokonaan reissatessa: lähdettiin perjantai-aamuna aikaisin junalla Bratislavaan, vietettiin siellä koko päivä ja matkattiin vielä samana iltana bussilla Wieniin, matkaseurana siis Tanja ja Jennifer. Oli tosi hauska mutta myös rankka viikonloppu. Matkustelu ja turreilu on loppujen lopuksi kauhian kuluttavaa, eteenkin jos pittää ehtiä koluta koko kaupunki läpi kahdessa päivässä.

Bratislava. Sinne matkaavalle suosittelen varaamaan max. neljä tuntia aikaa kaupungin läpi koluamiseen. Me oltiin varattu kahdeksan ja toinen puolisko ajasta istutiin ratikoissa rälläten ympäri kaupunkia ja koittaen siten kuluttaa aikaa. Vanhan kaupungin osa on ihan sympaattisen näköistä aluetta, mutta muuten varsinaiset turistinähtävyydet on aika vähissä: yksi kirkko ja yksi linna, joka oli sekin arkkitehtuuriltaan tosi yksinkertainen. Lähes kaikki se Slovakian arkkitehtuuri mitä me nähtiin, oli kieltmättä vähän ankeuttajan näköstä, eikä asiaa yhtään auttanu että lähes puolet päivästä satoi vettä ja oli siten jo muutenkin tosi harmaata. Plussaa kuitenkin siitä että ihmiset puhui paljon paremmin sekä enemmän mielellään englantia entä täällä Budapestissä. Meno-paluu-junalippukin maksoi vain 13 euroa, joten kannattihan se Bratislava kaikesta huolimatta käydä tsekkaamassa ja nyt voi sanoa käyneensä Slovakiassakin.

Näkymiä linnakukkulalta:

20141017_125357

Vanhan kaupungin aukio:

20141017_150013

Onneksi Wien lunasti lupauksensa ja oli yhtä komea kuin sitä aina kehutaan, kaikki oli niin suurta ja näyttävää. Budapestin jälkeen siellä osasi arvostaa kaupungin siisteyttä ja sitä, miten hyvin kaikista vanhoista rakennuksista on pidetty huolta, eikä koko keskustan alueella ollu rähjäisyyttä näkyvissä oikeastaan ollenkaan. Luonnollisesti siellä oli myös huomattavasti kalliimpaa, suurin piirtein samaa hintatasoa kuin Suomessa. Budiksessa kun on tottunu siihen, että kaikki on tosi halpaa, niin välillä kyllä sydän itki verta kun piti maksaa esim. yhdestä oluesta se 3-4 euroa. Jätettiin myös suosiolla kaikki maksulliset turistikohteet välistä ja esim. Schönnbrunnin palatsi ja Belavere käytiin katsastamassa vain ulkoa käsin. Ollaan jo suunniteltu, että tehtäis uus trippi Wieniin joulumarkkinoiden aikaan, joten ehkä sitten pitää varata vähän enemmän rahaa mikäli vaan mahdollista, ja käydä tsekkaamassa myös maksullisia nähtävyyksiä. Varsinkin nuo palatsit on varmasti aivan älyttömiä sisältä, ainakin sen perusteella mitä nähtiin jo ulkoa käsin.

Belavere:

20141019_104345

Minä turreilemassa mun kaiman patsaan luona:

20141018_122904

Kotona Oulussa on nyt menossa syyslomat, ja meidän molempien poikaystävät tuli eilen tänne Budikseen ja on täällä seuraavaan tiistaihin asti. Ollaan Tanen kaa iha innoissaan ku päästään hotelliin melkeen kokonaiseksi viikoksi, viszlát rotankolo hetkeksi aikaa! Meillä on koulusta vapaata torstaina kansallisen juhlapäivän vuoksi ja siten siis neljän päivän viikonloppu. Suurin osa IBS:n erasmuslaisista lähtee Prahaan koko viikonlopuksi, mutta meiltä jää tämän kerran se välistä ja siksi me oikeestaan päätettiinkin extemporesti lähteä Bratislavaan/Wieniin viime viikonloppuna. Eiköhän me vielä Prahaankin kuitenki ehditä ja sen perusteella mitä on kuultu, niin odotukset myös sitä kohtaan on tosi korkealla!

Dropboxista löytyy vielä pari kuvvaa Wienin lukaaleista sekä mun että Tanjan kamerasta: https://www.dropbox.com/sh/zb413q3yy3mwmuc/AADpSnSS0S8dYzImMQQj-5Wva?dl=0

Terve Suomi, täällä Budapestissä on edelleen kesä!

Nyt on melkein lokakuun puoliväli ja täällä on ollu koko viikonlopun t-paita-kelit! Siinä yksi syy minkä takia ei toistaseksi kyllä ole ollu ollenkaan ikävä Suomeen tai Ouluun. Välissä täällä ehti jo vähän viiletä ja öisin on välillä melko kylmä, mutta päivälämpötilat on viimisen viikon ajan ollu melkein hellelukemissa. Ja mikä vielä parempaa kuin ne pelkät lämpöasteet, on se, että täällä paistaa aurinko 90% ajasta. Tällä on kyllä selvä syy-seuraus-suhde mielialaan, kertaakaan ei ole vielä ahistanu tai masentanu ilmojen takia. No ei kyllä ole masentanu hirveästi muutenkaan, ellei lasketa sitä iltaa kun saavuttiin tänne ja nähtiin ensimmäisen kerran tämä meidän kämppä.

Tiistaina oltiin supertuotteliaita ja tehtiin pois alta eka koulutehtävä HR-kurssille. Tiistaista on muodustumassa meille jonkinlainen opiskelupäivä, kun sillon ei oo koulua eikä haluta jättää mitään koulujuttuja viikonlopuille jos vaan suinkin mahdollista. Huomisellekin on kohtalaisen kunnianhimoiset suunnitelmat yhtä esseetä kohtaan.

Torstaina oli mun synttäripäivä ja sen kunniaksi tunnettiin olomme sen verran kapinalliseksi, että lintsattiin meidän ensimmäinen tunti IBS:ssä. Täällä koulussa on melko kova kuri, koska voidaan olla ainoastaan kolme tuntia pois per kurssi koko lukukauden aikana, tai muuten ei arvosanaa tipu. Toisin sanoen hieman eri meno mitä OAMK:ssa. Torstain aamutunnin jälkeen tuntu tosiaan paremmalta idealta jättää neljän hypärin jälkeen oleva iltatunti välistä ja mennä sen sijaan Budiksen paikallisille Oktoberfesteille juhlistamaan mun synttäreitä. Ei ollu kuulemma ihan verrattavissa originaaleihin Oktoberfesteihin, mutta meillä oli kyllä hauskaa koko illan kun oltiin liikkeellä hyvässä seurassa.

Aivan siis hirvittävän kalliit seasonal-erikois-kurpitsa-oluet, makso KOLME euroa:

IMG-20141009-WA0008

Ihana Tes oli ostanu mulle synttärilahjan ja vielä kakkupalan kaiken kukkuraksi:

20141010_194000

Perjantai-iltana päätettiin lähteä extemporesti visiitille residence halliin, kun oltiin kiinnostuneita näkemään millanen se oikein on, olihan meillä itelläkin eka tarkotus hakea sinne asumaan. No onneksi ei kuitenkaan haettu, se osottautui sen verran mielenkiintoseksi kokemukseksi. Oltiin jo etukäteen kuultu, että ainakin puolet residence hallin asukkaista on joko venäläisiä, kazakhstanilaisia tai muuten vaan venäjää puhuvia ja että niillä on suurin piirtein joka ilta omat menot ja meiningit residence hallin kattoterassilla. Se oli kyllä ihan hervotonta katottavaa kun siellä soi joku moldovalainen tanssimusiikki ja kaverit zumbasi menemään ilman paitaa ja vodkapullot kourassa. Vaikka viihdearvo oli huipussaan niin tuskimpa tuota jaksais joka ilta kattoa ja kuunnella.

Muuten viikonloppu meniki sitten rauhallisissa merkeissä, mulle iski pieni flunssa joten päätettiin lauantainakin jäädä vaan kämpille ja mentiin grandma-staililla siinä klo 23 pintaan nukkumaan. Sunnuntaina käytiin päivällä nauttimassa näistä kesälämpötiloista Margit-saaressa ja illalla syömässä Jenniferin kanssa. Suunniteltiin samalla ens viikonlopulle sijottuvaa reissua Bratislavaan ja Wieniin, josta kerrotaan varmaan lisää sitten seuraavassa postauksessa!

 

Persikoita ja kermaa

Szia! Meillä on nyt takana kohtalaisen aktiviteetti-täyteinen kolmen päivän viikonloppu. Perjantaina mun vanhemmat saapui Budikseen ja mentiin ensi töikseen koeajamaan  ”the most beautiful café in the world” eli New York Café, joka sijaitsee melko lähellä meidän kämppää. Ollaan ajettu trolleybussilla sekä kävelty sen ohi monta kertaa viimisen kolmen viikon aikana ja aina ihasteltu ulkoa päin sen hulppeita puitteita, joten oli jo aikakin että päästiin ihan sisälle asti. Omat kuvat kyseisestä kahvilasta oli melko surkeita, mutta sen kotisivuilta voi käydä tsekkaamassa kuin komean näköinen paikka on kyseessä: http://www.newyorkcafe.hu/bemutatkozas?lang=en

Hintatasoltaan New York Café on unkarilaisten standardeihin nähden vähän tyyriimpi, mutta kyllä siellä suomalaisen kelpaa käydä ilman, että kukkaro siitä ihan kauheasti kärsii. Kannattaa kyllä käydä katsastamassa tämä paikka jos mahdollista, ihan vaan niitten puitteitten vuoksi!

Illasta käytiin turreilemassa Budan puolella, tsekattiin tietenkin parlamenttitalo ja noustiin Castle Hillille ihailemaan auringolaskua ja kaupungin yövalaistuksen syttymistä. Ennen hotellille paluuta vietiin porukat vielä syömään turkkilaiseen ravintolaan tätä paikallista kebua/döneriä (syödään ite sitä valehtelematta ainakin pari kertaa joka viikko, ahh! +7 kiloa lihavampana takasin Suomeen) ja nekin tykkäs.

Parlamenttitalo jälleen kerran:

20141003_173705

Lauantaina mama ja papa sai pärjätä omillaan, ja minä ja Tane mentiin IBS:n järkkäämälle eläintarharetkelle. Taas kerran tuli vähän huono omatunto, kun näki ne eläinraukat ihan häiriintyneinä pyörimässä kehää pienissä häkeissään ja lupaan jo toistamiseen etten mene ennää koskaan eläintarhaan.

Iloiset amppari-kolmoset:

20141004_135349

Söpöjä pikku apinoita:

20141004_150151

Nälän aiheuttaman levottomuuden purkua selfieihin:

20141004_165856

Eläintarhan jälkeen mentiin porukalla syömään WestEndin food marketiin ja sieltä suunnattiin suoraan drinkkibaariin nimeltä Black & White, jossa 840 forintilla eli vähän alle kolmella eurolla sai aina haluamansa drinkin kertaa kaks. Black & Whiten jälkeen ilta jatkui Peaches & Cream -klubiin. Häröin klubin nimi vähään aikaan ja paikka oli vielä kaiken lisäksi melko posh. Oltiin tennareinemme vähän tyyliin sopimattomia, mutta eipä tuo menoa haitannu.

20141004_224841

Tänään vietettiin taas päivä turreillen mun vanhempien kanssa ja kiivettiin itse asiassa meillekin ekaa kertaa Gellért-kukkulalle, josta päästiin ihailemaan aivan övereitä maisemia. Mietin vaan, et voikohan noihin kukaan koskaan kyllästyä. Kamera ei kyllä pysty ikuistamaan kuin hienolta tuolla oikeasti näytti, mutta joka tapauksessa tässä pari otosta meikäläisen kännykästä:

20141005_162215 20141005_162914

20141005_164149

Budapest pistää kyllä parastaan. Käytiin illasta vielä syömässä Gerbeaudissa ja sen jälkeen seikkailtiin kävellen hotellille ja me kaks vielä tietenkin kämpille. Huomenna taas sitten kouluun, kiviäki kiinnostaa, mutta jaksetaan taas yhden viikon läpi sen voimalla, että torstaina päästään juhlistaan meikäläisen synttäreitä, jihuuu!